Valkoinenpaimenkoira - Rotumääritelmä
VALKOINENPAIMENKOIRA
Ryhmä 1 FCI:n numero: 347
Hyväksytty: FCI 18.12.2002, Suomen Kennelliitto ry 19.8.2003
Alkuperämaa: Sveitsi.
PK-oikeudet astuivat voimaan 1.1.2006.
Yleisvaikutelma
Voimakas, lihaksikas, keskikokoinen ja suorakaiteen muotoinen väriltään valkoinen paimenkoira. Sillä on pystyt korvat, kaksikertainen keskipitkä tai pitkä karvapeite. Valkoisellapaimenkoiralla on keskivahva luusto, tyylikkäät ja tasapainoiset ääriviivat.
Yleistä ulkoasusta
Valkoisenpaimenkoiran pää on voimakas ja hienopiirteinen. Ylhäältä ja sivulta katsottuna pää on kiilanmuotoinen kirsua kohti kaveten. Silmät ovat keskikokoiset, mantelinmuotoiset ja hieman vinoasentoiset. Silmäluomet ovat tiiviit ja mustareunaiset. Raajat ovat voimakkaat, jänteikkäät ja keskivahvat. Eturaajat ovat edestä katsottuna suorat, vain hieman leveäasentoiset, sivulta
katsottuna hyvin kulmautuneet. Takaraajat ovat takaa katsottuna suorat ja yhdensuuntaiset, sivulta katsottuna riittävästi kulmautuneet. Häntä on sapelinmuotoinen ja kauttaaltaan tuuheakarvainen.
Käyttäytyminen/luonne
Valkoinenpaimenkoira on erittäin lapsirakas, valpas vahti, iloinen ja oppivainen koira. Se on temperamentikas olematta hermostunut,
uskollinen, kiintyvä ja tasapainoinen. Valkoinenpaimenkoira on ystävällinen hyvin tuntemiaan ihmisiä kohtaan, mutta varautunut vieraita kohtaan, ei kuitenkaan pelokas tai aggressiivinen. Valkoinenpaimenkoira kohtaa tuntemattomat ympäristötekijät ensin varautuneesti tai varovaisesti, sitten uteliaasti. Valkoinenpaimenkoira luokitellaan Perhe- ja seurakoiraksi.
Koko ja paino
Urokset 60-66 cm n. 30 - 40 kg, nartut n. 55-61 cm 25 - 35 kg.
Oikeantyyppisillä koirilla ei lievä annetun säkäkorkeuden ylitys tai alitus ole hylkäävä virhe.
Ryhmä 1 FCI:n numero: 347
Hyväksytty: FCI 18.12.2002, Suomen Kennelliitto ry 19.8.2003
Alkuperämaa: Sveitsi.
PK-oikeudet astuivat voimaan 1.1.2006.
Yleisvaikutelma
Voimakas, lihaksikas, keskikokoinen ja suorakaiteen muotoinen väriltään valkoinen paimenkoira. Sillä on pystyt korvat, kaksikertainen keskipitkä tai pitkä karvapeite. Valkoisellapaimenkoiralla on keskivahva luusto, tyylikkäät ja tasapainoiset ääriviivat.
Yleistä ulkoasusta
Valkoisenpaimenkoiran pää on voimakas ja hienopiirteinen. Ylhäältä ja sivulta katsottuna pää on kiilanmuotoinen kirsua kohti kaveten. Silmät ovat keskikokoiset, mantelinmuotoiset ja hieman vinoasentoiset. Silmäluomet ovat tiiviit ja mustareunaiset. Raajat ovat voimakkaat, jänteikkäät ja keskivahvat. Eturaajat ovat edestä katsottuna suorat, vain hieman leveäasentoiset, sivulta
katsottuna hyvin kulmautuneet. Takaraajat ovat takaa katsottuna suorat ja yhdensuuntaiset, sivulta katsottuna riittävästi kulmautuneet. Häntä on sapelinmuotoinen ja kauttaaltaan tuuheakarvainen.
Käyttäytyminen/luonne
Valkoinenpaimenkoira on erittäin lapsirakas, valpas vahti, iloinen ja oppivainen koira. Se on temperamentikas olematta hermostunut,
uskollinen, kiintyvä ja tasapainoinen. Valkoinenpaimenkoira on ystävällinen hyvin tuntemiaan ihmisiä kohtaan, mutta varautunut vieraita kohtaan, ei kuitenkaan pelokas tai aggressiivinen. Valkoinenpaimenkoira kohtaa tuntemattomat ympäristötekijät ensin varautuneesti tai varovaisesti, sitten uteliaasti. Valkoinenpaimenkoira luokitellaan Perhe- ja seurakoiraksi.
Koko ja paino
Urokset 60-66 cm n. 30 - 40 kg, nartut n. 55-61 cm 25 - 35 kg.
Oikeantyyppisillä koirilla ei lievä annetun säkäkorkeuden ylitys tai alitus ole hylkäävä virhe.
Historiaa
Valkoisenpaimenkoiran historia kulkee käsi kädessä saksanpaimenkoiran –rodun historian kanssa.Rodun alullepanija on Max E. Von Stephanitz (1864-1936). Kantakoira uudelle rodulle löytyi Karlsruhessa 3.4.1899, yhdessä ensimmäisistä saksalaisille koiraroduille järjestetystä koiranäyttelystä. Koira oli Hektor Linksrheim, syntynyt 1.1.1895, kasvattaja Friedrich Sparwasser. Hektorin isoisä oli valkoinen koira Greif (1878-). Vuonna 1882 Greif oli ollut näytteillä Hannoverin näyttelyssä: se oli ensimmäinen valkoinenpaimenkoira,
joka oli esitettävänä näyttelyssä. Hektor omisti väistyvän valkoista väriä periyttävän geenin perittynä isoisältään Greifilta, joten siitä tuli nykyisen saksanpaimenkoira –rodun esi-isä, mutta samalla myös valkoisenpaimenkoiran esi-isä. Valkoinen väri ei ole mutaatio vaan tullut perimään valkoista väriä periyttävän geenin tuloksena.
Valkoinen väri ei ollut kielletty puhdasrotuisen saksanpaimenkoiran alkutaipaleella. Vuosi 1933 toi tilanteeseen dramaattisen käänteen, sillä silloin valkoinen väri saksanpaimenkoiralla kiellettiin virheellisenä. Valkoisetpaimenkoirat hävisivät lähes kokonaan Euroopasta. 1960-luvulla Englantia lukuun ottamatta – valkoisiapaimenkoiria ei enää löytynyt Euroopasta.
Rotua säilytettiin kuitenkin Pohjois-Amerikassa, jossa vuonna 1969 valkoistenpaimenkoirien harrastajat perustivat USA:ssa Valkoinenpaimenkoira Klubin (White Shepherd Club). Rotu levisi myös Kanadaan ja Meksikoon. Vuonna 1981 valkoinenpaimenkoira sai saksanpaimenkoirana jälleen oikeudet osallistua näyttelyihin Kanadassa. Rotu tuotiin takaisin Eurooppaan (Sveitsiin) 1970-luvun alkupuolella. Sveitsin kantakirjaan oli rekisteröity 5.3.1966 Yhdysvalloissa syntynyt uros "Lobo" jo ennen kuin valkoinen väri
myös siellä poistettiin saksanpaimenkoiran rotumääritelmästä. Tämän Sveitsin rotukirjaan rekisteröidyn uroksen jälkeläiset lisäsivät vähitellen kantaa yhdessä Yhdysvalloista ja Kanadasta tuotujen valkoistenpaimenkoirien kanssa.
Vastoin yleistä käsitystä on muistettava, että valkoinenpaimenkoira ei ole valkoinen muunnelma saksanpaimenkoirasta tai albiino-versio saksanpaimenkoirasta. Kolmen viime vuosikymmenen aikana valkoisenpaimenkoiran rakenne ja luonne ovat muuttuneet selvästi erilaisiksi kuin saksalaisten esi-isien ominaisuudet. Selkästi näkyvin eroavaisuus näiden rotujen kesken on värin lisäksi erityisesti selkälinja, joka on valkoisellapaimenkoiralla suora ja vaaka, ei laskeva kuten saksanpaimenkoiralla. Myös pienempiä eroavaisuuksia on kehittynyt muutamien viime vuosien aikana, koska molemmat näistä roduista on pidetty erillään ja jalostettu omina rotuinaan.
Rodun kantakoirat
Hollantilainen, maineikas valkoinenpaimenkoira – rodun tutkija ja kasvattaja Ruut Tilstra on kirjassaan Uit de schaduw in het licht, De Witte Herder listannut kahdeksan rodun eurooppalaista kantakoiraa:
1) Lobo White Burch 5.3.1966–14.9.1980
Kasvattaja I.H. Vancleave (USA), Omistaja Agatha Burch (Sveitsi)
2) Cindy von Ronanke 5.7.1982-
Kasvattaja Martin Faustmann (Saksa), Omistaja Axel Stommel (Saksa)
3) Biene vom Wolfsgehege 10.10.1983-
Kasvattaja Erika Meinert (Saksa)
4) Mona Kirby von Ronanke 4.5.1985-
Kasvattaja Martin Faustmann (Saksa), Omistaja Italo Drube (Saksa)
5) Wayn Condor von Ronanke 28.5.1987- 14.10.2003
Kasvattaja Martin Faustmann (Saksa), Omistaja Pia & Dieter Modl (Itävalta)
6) Basko of the White Stars 28.7.1987-30.7.2001
Kasvattaja Angelika Pleh, Omistaja Birgit Stoll (Saksa)
7) Hoofprint Ocan 6.10.1987-
Kasvattaja Joanne Chanyi (Kanada), Omistaja Anja & Henk Timmermans (Hollanti)
8) Panther vom Wolfsblut 11.2.1989-
Kasvattaja Walter Gembus (Saksa)
Valkoisenpaimenkoiran historia kulkee käsi kädessä saksanpaimenkoiran –rodun historian kanssa.Rodun alullepanija on Max E. Von Stephanitz (1864-1936). Kantakoira uudelle rodulle löytyi Karlsruhessa 3.4.1899, yhdessä ensimmäisistä saksalaisille koiraroduille järjestetystä koiranäyttelystä. Koira oli Hektor Linksrheim, syntynyt 1.1.1895, kasvattaja Friedrich Sparwasser. Hektorin isoisä oli valkoinen koira Greif (1878-). Vuonna 1882 Greif oli ollut näytteillä Hannoverin näyttelyssä: se oli ensimmäinen valkoinenpaimenkoira,
joka oli esitettävänä näyttelyssä. Hektor omisti väistyvän valkoista väriä periyttävän geenin perittynä isoisältään Greifilta, joten siitä tuli nykyisen saksanpaimenkoira –rodun esi-isä, mutta samalla myös valkoisenpaimenkoiran esi-isä. Valkoinen väri ei ole mutaatio vaan tullut perimään valkoista väriä periyttävän geenin tuloksena.
Valkoinen väri ei ollut kielletty puhdasrotuisen saksanpaimenkoiran alkutaipaleella. Vuosi 1933 toi tilanteeseen dramaattisen käänteen, sillä silloin valkoinen väri saksanpaimenkoiralla kiellettiin virheellisenä. Valkoisetpaimenkoirat hävisivät lähes kokonaan Euroopasta. 1960-luvulla Englantia lukuun ottamatta – valkoisiapaimenkoiria ei enää löytynyt Euroopasta.
Rotua säilytettiin kuitenkin Pohjois-Amerikassa, jossa vuonna 1969 valkoistenpaimenkoirien harrastajat perustivat USA:ssa Valkoinenpaimenkoira Klubin (White Shepherd Club). Rotu levisi myös Kanadaan ja Meksikoon. Vuonna 1981 valkoinenpaimenkoira sai saksanpaimenkoirana jälleen oikeudet osallistua näyttelyihin Kanadassa. Rotu tuotiin takaisin Eurooppaan (Sveitsiin) 1970-luvun alkupuolella. Sveitsin kantakirjaan oli rekisteröity 5.3.1966 Yhdysvalloissa syntynyt uros "Lobo" jo ennen kuin valkoinen väri
myös siellä poistettiin saksanpaimenkoiran rotumääritelmästä. Tämän Sveitsin rotukirjaan rekisteröidyn uroksen jälkeläiset lisäsivät vähitellen kantaa yhdessä Yhdysvalloista ja Kanadasta tuotujen valkoistenpaimenkoirien kanssa.
Vastoin yleistä käsitystä on muistettava, että valkoinenpaimenkoira ei ole valkoinen muunnelma saksanpaimenkoirasta tai albiino-versio saksanpaimenkoirasta. Kolmen viime vuosikymmenen aikana valkoisenpaimenkoiran rakenne ja luonne ovat muuttuneet selvästi erilaisiksi kuin saksalaisten esi-isien ominaisuudet. Selkästi näkyvin eroavaisuus näiden rotujen kesken on värin lisäksi erityisesti selkälinja, joka on valkoisellapaimenkoiralla suora ja vaaka, ei laskeva kuten saksanpaimenkoiralla. Myös pienempiä eroavaisuuksia on kehittynyt muutamien viime vuosien aikana, koska molemmat näistä roduista on pidetty erillään ja jalostettu omina rotuinaan.
Rodun kantakoirat
Hollantilainen, maineikas valkoinenpaimenkoira – rodun tutkija ja kasvattaja Ruut Tilstra on kirjassaan Uit de schaduw in het licht, De Witte Herder listannut kahdeksan rodun eurooppalaista kantakoiraa:
1) Lobo White Burch 5.3.1966–14.9.1980
Kasvattaja I.H. Vancleave (USA), Omistaja Agatha Burch (Sveitsi)
2) Cindy von Ronanke 5.7.1982-
Kasvattaja Martin Faustmann (Saksa), Omistaja Axel Stommel (Saksa)
3) Biene vom Wolfsgehege 10.10.1983-
Kasvattaja Erika Meinert (Saksa)
4) Mona Kirby von Ronanke 4.5.1985-
Kasvattaja Martin Faustmann (Saksa), Omistaja Italo Drube (Saksa)
5) Wayn Condor von Ronanke 28.5.1987- 14.10.2003
Kasvattaja Martin Faustmann (Saksa), Omistaja Pia & Dieter Modl (Itävalta)
6) Basko of the White Stars 28.7.1987-30.7.2001
Kasvattaja Angelika Pleh, Omistaja Birgit Stoll (Saksa)
7) Hoofprint Ocan 6.10.1987-
Kasvattaja Joanne Chanyi (Kanada), Omistaja Anja & Henk Timmermans (Hollanti)
8) Panther vom Wolfsblut 11.2.1989-
Kasvattaja Walter Gembus (Saksa)
Vuonna 1912 Ann Tracy (New Yorkista) vei mukanaan saksanpaimenkoiran Euroopasta USA:aan.
Hän tunsi saksanpaimenkoira ja valkoinenpaimenkoira –rodut, koska vieraili vuosittain enonsa ystävän
keisari Wilhelm vom Habsburgin luona. Keisarillinen perhe omisti saksanpaimenkoiria ja oman linjansa
valkoisiapaimenkoiria. Koska Ann Tracyn koira oli Greifin sukulainen, hänen kennelissään syntyi valkoisia pentuja
ja vuonna 1917 ensimmäiset hänen kennelinsä kasvattamat valkoisetpaimenkoirat rekisteröitiin
American Kennel Clubin (A.K.C.) toimesta valkoisiksi saksanpaimenkoiriksi.
Hän tunsi saksanpaimenkoira ja valkoinenpaimenkoira –rodut, koska vieraili vuosittain enonsa ystävän
keisari Wilhelm vom Habsburgin luona. Keisarillinen perhe omisti saksanpaimenkoiria ja oman linjansa
valkoisiapaimenkoiria. Koska Ann Tracyn koira oli Greifin sukulainen, hänen kennelissään syntyi valkoisia pentuja
ja vuonna 1917 ensimmäiset hänen kennelinsä kasvattamat valkoisetpaimenkoirat rekisteröitiin
American Kennel Clubin (A.K.C.) toimesta valkoisiksi saksanpaimenkoiriksi.